Heips, tulin ihan pikasesti kirjotteleen vähän kuulumisiani ennen kun siirryn unten maille!
Tänne kuuluu edelleen oikein hyvää. Eilen tuli kolme viikkoo Englannissa täyteen. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskee se vaihe kun oon ollu täällä jo sen aikaa et koulu alkaa olla arkipäivää ja uudenviehätys alkaa vähän laantua, mut kaikki on silti edelleen vähän vierasta enkä oo kerinny vielä kunnolla sopeutua uuteen kotimaahani. Alun "lomafiilis" alkaa olla ohi, mut ei tää ihan vielä kodiltakaan tunnu. Vähän alkaa tulla kavereita ja perhettä ikävä Suomessa. Vaikka oon saanu täälläkin kavereita, niin kaikki on vielä vähän etäisempiä uusia tuttavuuksia, joitten kans voi jutustella koulussa tuntien välissä, mutta ei vielä oikein hengata muuten.
Kuitenkin kuten sanoin, oon edelleen hyvillä mielin täällä. Aina joskus kun löytää ittensä oikeesta porukasta missä oikeesti viihtyy, koti-ikävä ja muu unohtuu ja oon oikeesti innoissani et musta tulee osa tätä kulttuuria ja tätä porukkaa, mulla on vielä niin paljon edessä, paljon aikaa tehdä vaikka mitä!
Koulu on edelleen ollu melko helppoo. Aineita saa vaihtaa tai jättää pois tän ekan kuukauden, niin kaikissa aineissa alotellaan vähän kevyemmin. Kaikki opettajat kuitenkin välillä uhkailee ja pelottelee et kyllä se työn määrä siitä sit lisääntyy kun nähdään et ketkä oikeesti jatkaa tän aineen parissa loppuun asti. Koulupäivät on vähän rankkoja kun aamulla bussi lähtee 7:35 ja oon kotona usein vasta joskus 17:15. Kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tottua koulurutiiniin, saan enempi kavereita (ja vietän vähemmän hypäreitä yksinäni :D) ja alan jopa vähän oppia kulkeen tuolla koulun sokkeloissa. Tiiän miten bussit kulkee ja mitä aikatauluja noudattaa.... Illat vietän yleensä vaan kotona, joko Zaran kanssa jutustellessa tai (liian usein) yksin omassa huoneessani, somen tai läksyjen parissa. Ollaan puhuttu, että pitäis löytää joku harrastus, mutta se on jäänyt vielä vaan miettimisen ja keskustelun tasolle. Ehkä ensviikolla. Joku liikuntajuttu olis oikein suotava, koska kaikki välimatkat kuljetaan bussilla kävelemisen sijaan ja syön täällä varmaan ainakin kaks kertaa sen verran mihin kotisuomessa olin tottunu... Mutta saa nähdä :D
Mein koulu tekee musikaalin ja tänä vuonna se on Grease! Tänään oli drama auditions, huomenna vuorossa music. En oo ikinä ollu missään näytelmissä mukana, mutta huonomminkin olis voinu mennä. En sekoillu vuorosanoissani ja nään jo pelkästään sen onnistumisena ::D Meille lykättiin script käteen, käskettiin etsiä pari ja sit esittää se lyhyt vuoropuhelu kun kaikki muutkin hakijat katseli vierestä.
Mun toivo on enemmän kyllä huomisen musiikin varassa, laulaminen on kumminkin se mitä oon koko pienen elämäni tehny. Koska kyseessä on musikaali jota en oo koskaan nähny (???), oon viettäny tän illan kuunnellen Greasen biisejä, erityisesti We go together, koska kuulin joltain, että se pitäis huomenna osata. Se on nyt soinu Spotifysta repeatilla kauemmin kun haluan ees tietää... Vaeltelen varmaan seuraavan viikon ympäri kyliä hyräillen Greasen biisejä, koska nää jää päähän soimaan.
Musikaalin lisäks aattelin mennä koulun kuoroon mukaan. En oo päässy kunnolla lauleskeleen sen jälkeen, kun tulin tänne ja kaipaan sitä ihan älyttömästi! Yhen luokkakaverin kans tuli juur musiikki ja laulaminen puheeks, se sano kuuluvansa kuoroon ja kutsui mut liittymään joukkoon (:
En oo unohtanu teitä, yritän saada enemmän postauksia ulos, välillä vaan tuntuu, ettei täällä oikeen oo aikaa tehdä mitään. Koulussa oon netittä sen 8 tuntia, sit tuun kotiin vasta puol 6, ja yritän päästä sänkyyn jo 10 (joskaan en kyllä ikinä onnistu siinä..). Jos vapaa-aikaa on yhtään enemmän, koitan edelleen vähän lähtee ulos ja keksiä jotain tekemistä. Mut eiköhän tää oleminen tästä kohta arkeennu ja rutinoidu.
- Nina
(btw, jos et oo huomannu ja seurailet tätä blogia anonyymisti, voit käydä klikkaamassa blogin ylänurkasta, niin mä vähän nään et kuin moni mun juttujani oikeesti lueskelee)
No comments:
Post a Comment