Life begins at the end of your comfort zone

'

Lähtö lähestyy ja sekä stressin että paniikin määrä kasvaa....

7 days left

-Nina

Vaihtoonlähtijän ajatuksia.

Hello

Muilla ikätovereilla on koulut alkanut, mutta mä vietän edelleen kesälomaa, aina sinne elokuun loppuun ja lähtöpäivääni asti. Oon parina päivänä uskaltautunut käymään lukiolla katsomassa kavereita ja heti ekana päivänä sain ryhmänohjaajalta hommia! Meidän lukiolla on siis verkkolehti Vasara (jota en usko että kukaan oikeesti lukee? Itse en ees tiedä mistä moinen löytyy), ja äikän opettajan roolissa oma ryhmyrini pyysi "lyhyttä omaäänistä juttua vaihtoonlähtijältä" ja tunnollisena opiskelijana sellaisen tietysti kirjoitin.

Koska oon tunnollisen lisäksi myös laiska, saatte saman tekstin luettavaksenne tänne, Enjoy (8

Minua pyydettiin kirjoittamaan lyhyt juttu vaihtoonlähtijältä, joten eihän tässä muu auttanut, kuin järjestää heti vapaata aikaa ja istua koneen ääreen. Ajatuksia on tietysti paljon, isompi haaste on saada ne kirjoitettuun muotoon ja vielä niin, että joku itsenikin lisäksi ymmärtäisi jotain.

Olen siis lähdössä täksi lukuvuodeksi vaihtoon Englantiin. Lähtöpäiväni on 31.8. eli reilun viikon kuluttua. Tuleva isäntäperheeni asuu Brightonissa, joka oli alusta lähtien unelmakohteeni Briteissä. Merenrantaan on matkaa alle 2km, keskustaan ja samalla kouluuni n.8km, joka taittuu helposti bussilla (Englannissa kun tuo paikallisliikenne toimii hiukan paremmin kuin meillä Tyrväällä). En olisi voinut toivoa parempaa sijoitusta! Tuntuu uskomattomalta, että kohta voin kutsua Brightonia toiseksi kodiksi. Odotan vuotta tietysti innolla, mutta mitä lähemmäksi lähtö tulee, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että vaihtoonlähtö oli täysin sekopäinen idea enkä tule selviämään siitä hengissä.

Tällä hetkellä nautin pidennetystä kesälomasta. Varsinkin, kun Suomen kesä tuntui kunnolla alkaneen vasta elokuussa, olen ihan mielelläni jatkanut lomailua nämä viimeiset pari viikkoa.

Pelkkää rentoutumista ja löhöilyä tämä viimeiset viikot eivät kuitenkaan ole olleet, sillä tekemistä ja järjestelemistä on tietysti riittänyt. Olen viestitellyt kouluni kanssa ja sopinut kurssivalinnoista, kiikuttanut erilaisia papereita Kelalle, metsästänyt tuliaisia hostperheelleni, sekä ilmoittanut lähdöstäni vaikka mille eri taholle, aina Lukiolaisten liitosta ulkoministeriöön. Kaikkia sukulaisia ja kavereitakin haluaisi ja pitäisi vielä nähdä ennen lähtöä, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti riitä enää kaikkeen. Pakkaamista en ole uskaltanut aloittaakaan.

Yllätyksekseni sain parisen viikkoa sitten postissa nipun koulupapereita Englannista, joiden joukosta löytyi jo ensimmäiset koulutehtävät. Oli siinä tyhmällä suomalaisella ihmettelemistä, kun pyydettiin kirjoittamaan heti ensimmäiselle median tunnille puhe, psykologiaan pitkä essee jostakin kasvatusalan tutkimuksesta, sosiologiaan teksti siitä, miten asuinalue Englannissa vaikuttaa nuoren koulumenestykseen (???) ja monta tehtävää Englannin taloustilanteesta (voi kun tietäisin jotain edes oman kotimaani tilanteesta näin alkajaisiksi…). Minulla on aina ollut tapana jättää kaikki tehtävät viimetippaan ja nämä läksyt eivät ole poikkeus. Mitä luultavimmin kirjoitan näitäkin paniikissa keskellä yötä ennen ensimmäistä koulupäivääni (4.9).

Tunteet ovat tietysti sahanneet laidasta laitaan jo pidemmän aikaa. Välillä odotan lähtöä innolla, välillä pelkkä ajatus hirvittää. Haluan sinne, mutta en halua lähteä täältä pois. Sitä toivoisi, että aika koti-Suomessa vain pysähtyisi vaihtovuoteni ajaksi, mutta todellisuus on se, että elämä täällä jatkuu ilman minua.

Nämä viimeiset viikot ovat varmasti olleet turhauttavia itseni lisäksi myös perheelleni ja kaikille kavereille. Olen jatkuvasti univajeinen ja stressaantunut, jonka takia olenkin itkenyt viimeisen kuukauden aikana mitä turhimmista pikkuasioista. Jopa niin paljon, että isä on esittänyt huolensa siitä, voiko minua edes päästää tässä kunnossa lähtemään mihinkään (onneksi tässä vaiheessa alkaa olla jo liian myöhäistä perua).

Kuitenkin aina kun saan postia tai muuten uutta tietoa Briteistä, herää minussa innostus ja muistan, miksi alunperin päätin lähteä. Tästä olen kuitenkin haaveillut ihan pienestä vitosluokkalaisesta lähtien. Jos tämä vuosi jäisi kokematta ja olisinkin päättänyt jäädä vain tuttuun ja turvalliseen Suomeen, tuntuisi varmasti, että jotain on jäänyt puuttumaan. Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus, josta pitää ottaa kaikki irti! 10 kuukautta on loppuviimeksi kuitenkin aika lyhyt aika, jonka jälkeen palaaminen Suomeen tuntuu varmasti vähintäänkin yhtä pahalta kuin nyt täältä lähteminen.

-Nina



Enää yhdeksän päivää Suomessa jäljellä, ja olen jumissa sängyn pohjalla kuumeisena... ei tän näin pitänyt mennä...

Vaihtoon hakeminen

Hi again,

Nyt se viimepostauksessa lupailemani teksti hakuprosessista ja kaikesta muustakin säätämisestä mitä tähän vaihtoon lähtemisestä on aiheutunut.

Aloitetaan ihan alusta, eli siis reilu vuosi sitten, loppukeväästä 2014 tein netissä hakemuksen STS:lle. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja, mutta yllättävän harvat järjestöt lähettävät vaihtareita Englantiin. STSllä hinta oli ok eikä vaatimuksena ollut ottaa vaihto-oppilasta omaan perheeseen (joka oli mun vanhemmille tärkeä vaikuttaja). Hain myöhemmin muutaman kömmähdyksen ja väärinymmärryksen jälkeen myös INTOlle, mutta lopulta asiat saatiin selvitettyä ja päätin pitäytyä alkuperäisessä järjestössäni.



Se ensimmäinen hakuvaihe ei ollut erityisen hankala. Netissä kysyttiin yleisiä kysymyksiä siitä minne haluaa ja miksi, järjestölle piti lähettää kouluarvosanat sekä englanninopettajan täyttämä arviointilomake omasta kielitaidosta. Tein hakemukseni toukokuun puolivälin paikkeilla ja haastattelu sovittiin kesäkuun alkuun. Stressasin sitä etukäteen tosi paljon, mutta ihan turhaan.
Haastattelu tapahtui haastattelijan kotona. Kyseessä oli nuori nainen, joka oli itse ollut vaihdossa joitakin vuosia sitten. Haastattelu käytiin englanniksi, mutta heti aluksi tehtiin selväksi, että kyseessä ei ole mikään kielikoe; jos jotain kysymystä ei ymmärrä, voi pyytää selvennystä tai omia vastauksiaan täydentää myös suomeksi. Kysymyksillä selvitettiin mitä harrastan, mikä on asenteeni koulunkäyntiin, olenko matkustellut, millainen on minulle normaali päivä ja miten selviydyn ongelma- tai muuten uusissa ja erilaisissa tilanteissa. Jos jollain teistä on vaihtohaastattelu edessä, kannattaa valmistautua ainakin selittämään miksi haluat vaihtoon ja miksi juuri tähän kyseiseen maahan.
Haastattelu kesti puolisentoista tuntia, jonka päätteeksi jo minulle sanottiin että vaikuttaa hyvältä.

Muutama viikko tästä eteenpäin tuli sähköpostilla ilmoitus siitä, että minut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi!



Sitten alkoikin koko hakuprosessin raastavin osuus, nimittäin hakupaketin täyttäminen. Sain tunnukset nettipalveluun, jonne piti täyttää monen monta sivua tietoja itsestäni, luonteestani, terveydestäni, allergioistani, koulumenestyksestäni jne, jotka sitten lähetettäisiin Britteihin ja joiden avulla minulle etsittäisiin paras mahdollinen host perhe. Palautusaikaa oli lokakuuhun loppuun asti ja koska itselläni on tapana jättää kaikki viimetippaan, lähetin tietoni muutaman tunnin seuraavan kuun puolella (hups). Sen jälkeen ei ollutkaan muuta tehtävissä kuin odotettava. Monta kuukautta.



Seuraava isompi juttu tapahtui maaliskuussa. Brightonilainen koulu Newman College oli kiinnostunut minusta, mutta halusi haastatella minut ja tarkistaa, että enkuntaitoni ovat riittävät. Haastattelu järjestettiin Skypen kautta 18.3, ja sekin hoitui paljon helpommin kuin aluksi pelkäsin, Keskusteltiin enimmäkseen siitä, mitä aineita haluaisin Englannissa opiskella ja mitä olen jo täällä opiskellut. Mies kehui Brightonia paikkana ja haastattelun lopulla sanoi olevansa erittäin vakuuttunut sekä kielitaidostani että tähänastisesta koulumenestyksestäni. Sain kysyttyä koulun katolilaisuudesta sekä sen vaikutuksesta koulun arkeen ja Mr. C vakuutteli, että tulisin pärjäämään mainiosti, sillä lukioikäisillä uskonto toimii vain taustavaikuttajana.
Pitkin kevättä olin kyseiseen opettajaan välillä yhteydessä sähköpostitse ja sain valita itselleni mieluiset oppiaineet. Laajasta valikoimasta piti valita 4, joista eniten kiinnostivat psychology, sociology, economics ja media studies. Koulupaikka oli mitä ilmeisimmin hoidettu ja varma, mutta virallisia sijoitustietoja sainkin odotella STS:n puolelta pidemmän aikaa.

Vapun jälkeen järjestettiin Helsingin Suomen linnassa vaihtokoulutusviikonloppu. Edellisenä viikonloppuna siellä oli kokoontunut kaikki jenkkivaihtarit, meitä muita oli 20-30, aina Espanjasta ja Ranskasta Australiaan ja Japaniinkin lähteviä. Vanhemmille oli oma koulutustilaisuus aamulla, me nuoret saavuttiin paikalle vasta myöhemmin. Enimmäkseen istuttiin hiljaa nätisti kuuntelemassa koulutusta ja katselemassa powerpoint-esityksiä, mutta tylsää ei silti päässyt tulemaan. Vaikka monet asioista olivatkin osittain itsestäänselvyyksiä, kuuli siellä myös paljon hyödyllistä tietoa uuteen maahan sopeutumisesta sekä järjestön aikuisilta työntekijöiltä, että vanhoilta vaihtareilta. Vapaa-aikaakin tietysti oli, ja päästiin tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin ikätovereihin, joskaan mitään syvällisiä ystävyyssuhteita ei meillä lyhyen kaksipäiväisen koulutuksen aikana ehtinyt syntymään. Kaiken uuden tiedon lisäks saatiin tietysti myös STS paidat ja reput.



Helsingin viikonlopun jälkeen seurasi taas odottelua ja odottelua kunnes vihdoin heinäkuun alussa sain ne kauan odottamani isäntäperhetiedot! Kuten jo viimepostauksessa mainitsin, tuleva perheeni koostuu vanhemmista ja 24-vuotiaasta host-siskosta. Kadun päästä löytyy bussiasema, ranta on ihan lähellä ja perheellä on ollut jo 6 vuotta peräkkäin vaihto-oppilas jostain päin maailmaa. Talo on neljän makuuhuoneen paritalo, eli oikein hyvän kokoinenkin. Lemmikkieläimiä ei perheessä ole, joka on oikein hyvä asia omien allergioideni kannalta.
Olen ollut yhteydessä myös aluevalvojaani, joka toivotti minut jo lämpimästi tervetulleeksi ja lupasi järjestää alueen muiden vaihtareiden kanssa tapaamisen kun saavun. Olen meilaillut myös Tanskalaiseen vaihtarin kanssa, joka oli samassa perheessä viimevuonna. Hän vakuutti, että tuleva perheeni on hyvä ja mukava ja tulen varmasti heidän kanssaan toimeen. Itse en ole vielä saanut keneltäkään perheenjäseneltä vastausta sähköposteihini, mutta onhan tässä vielä aikaa odotella (ja stressata).



Nyt näille viimeisille kolmelle viikollekin riittää kyllä tekemistä! Tänään juur tein Kelaan ja ulkoministeriöön ilmoituksen ulkomaille muutosta, pakkaamista en ole uskaltanut aloittaakkaan ja tuliaisetkin on vielä hankkimatta. Lisäksi sain koulultani Englannista ison nivaskan papereita, joista löytyi jokaiseen aineeseen tehtäviä! Saattaa aiheuttaa pienoisia vaikeuksia kirjoittaa Englannin taloudesta kun en tiedä Suomenkaan tilanteesta mitään, raapustaa essee jostain psykologian teoriasta, pohtia miten koulumenestykseen vaikuttaa se, missä päin Englantia asuu, ja lisäks mun pitää myös valmistautua pitämään puhe heti ensimmäisellä median tunnilla!! Apua.


Muttamutta, siinä oli varmaan kaikkein tärkeimmät asiat selitettynä,
'till next time!

-N

Post No.1 - Welcome!

Hello everyone,

Tervetuloa blogini pariin. Yks elämäni pitkäaikaisimmista haaveista, nimittäin vaihtovuosi, on toteutumassa ihan kohta. Kuten ulkoasusta varmasti voi päätelläkkin, kohdemaana toimii Iso-Britannia. Pitkän pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen että blogi on yksi helpompia tapoja pitää kaverit ja perhe ajantasalla elämästäni ulkomailla, joten tässä sitä ollaan.

Bloggaaminen ei mikään ihan uus juttu iselleni ole, varhaisteinivuosina on tullut jos minkälaista blogia päiviteltyä vaihtelevalla menestyksellä. Jostain syystä se on aina jäänyt kun innostus on loppunut kesken. Nyt sormet ja varpaat ristissä toivotaan että tälläkertaa kiinnostus riittäisi ihan sinne ensikesälle ja kotiutumiseen asti. Aiheista ei ainakaan pitäisi vuoden aikana tulla puutetta.

Jos et tunne minua entuudestaa, olen siis Nina, 17-vuotias lukiolainen Lounais-Suomesta. Vapaa-aikani kuluu enimmäkseen musiikin, kavereiden, kirjojen ja Netflixin parissa.
Ensimmäistä kertaa muistan puhuneeni vaihtovuodesta pienenä 12-vuotiaana vitosluokkalaisena, melkeimpä heti kun kuulin että tällainen mahdollisuus on olemassa. Siitä alkoikin sitten reilun 4 vuoden mittainen suostutteluoperaatio, jotta sain vanhemmatkin innostumaan (tai edes vastahakoisesti suostumaan..) ideasta. Tänä aikana kohdemaa vaihtui Yhdysvalloista Englantiin, mutta päätös siitä, että jonnekkin on vuodeksi päästävä on ollut luja, Syitä on paljonkin; matkustaminen ja erilaiset kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua, haluan oppia puhumaan englantia sujuvasti ja päästä käyttämään sitä jokapäiväisessä elämässä. Haluan laajentaa maailmankatsomustani ja ajattelutapaani, tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, Olen myös aina halunnut asua ulkomailla ja vaihtovuosi on tässä iässä helpoin tapa päästä näkemään millaista elämä ihan oikeasti on Suomen rajojen ulkopuolella.

Englanti kohdemaana on jo jonkin aikaa ollut melko selvä valinta. Ensinnäkin halusin maahan jossa puhutaan Englantia, joka karsii jo monta maata pois. Vaihtovuosi on jo itsessään suuri haaste, joten halusin maahan jossa varmasti osaan jo alunperin kieltä. Australia ja Uusi-Seelanti eivät jostain syystä ole koskaan suuremmin houkutelleet, ja Yhdysvalloista valintani kallistui Englantiin viimeistään yläasteella kun innostuin Harry Potterista ja aloin seurata pääasiassa Brittiläisiä Youtubereita (isän jenkkivastaisella asenteella on saattanut myös olla vaikutusta, mutta päätös oli kyllä loppuviimeksi ihan oma). Nyt kun on nähnyt parin kaverin kiukuttelevan ja säätävän viisumihakemusten ynnämuiden kanssa, olen ollut oikein tyytyväinen päätöksestäni jäädä Euroopan sisäpuolelle.

Muutenkin mulla kävi sijoituksen kanssa todella hyvä tuuri! Brighton oli minulle se haavekaupunki ja kuinka kävikään, pääsen sinne asumaan seuraaviksi 10 kuukaudeksi! Tuleva kotini on ihan lähellä merenrantaa, sinne näkyi olevan vain yksi vaivainen kilometri. Keskustaan (ja myös tulevaan kouluuni) matkaa on reilu 8km, mutta bussit kulkee säännöllisesti ja lähin bussipysäkki löytyy parinkymmenen metrin päästä kotiovelta! Mun host-perheeseen kuuluu äiti, isä ja 24-vuotias host sisko. Perheessä on kolme muutakin lasta, mutta he ei enää asu kotona.

Tuleva kouluni on Cardinal Newman Catholic School, tai Newman College. Itse ateistina pelästyin hiukan kun huomasin päätyneeni katoliseen kouluun, mutta kyseessä on ilmeisesti todella arvostettu ja korkea-arvoinen koulu, joka vetää oppilaita enemmän juuri hyvän maineensa kuin uskonnollisuuden takia. Olen ollut kouluun ja vaihtojärjestööni STS'ään yhteydessä ja saanut koulusta lopulta hyvän kuvan. Valitsemani kurssit vaikuttavat kiinnostavilta, koulu tukee kansainvälisyyttä ja ottaa mielellään vastaan vaihto-oppilaita ympäri maailmaa.

Lähtöpäiväni on 31.8. joka alkaa lähestyä uhkaavaa vauhtia. On vielä niin paljon mitä pitäisi kolmessa viikossa ehtiä tekemään, ennen kun voin hyvillä mielin hyvästellä kotisuomen vuodeksi.

Jos kiinnostaa seurata tekstejäni Englannin puoleltakin, liity toki lukijaksi! Koitan saada lähiaikoina aikaiseksi postauksen koko hakuprosessista, jos vaikka voisin olla avuksi jollekkin toiselle vaihtovuodesta haaveilevalle.


-N

ps. blogi on vielä aika alkuvaiheessa ja ulkoasu kömpelö. Se toivottavasti saa jotain ehostusta matkan varrella...