Nyt se viimepostauksessa lupailemani teksti hakuprosessista ja kaikesta muustakin säätämisestä mitä tähän vaihtoon lähtemisestä on aiheutunut.
Aloitetaan ihan alusta, eli siis reilu vuosi sitten, loppukeväästä 2014 tein netissä hakemuksen STS:lle. Harkitsin muitakin vaihtoehtoja, mutta yllättävän harvat järjestöt lähettävät vaihtareita Englantiin. STSllä hinta oli ok eikä vaatimuksena ollut ottaa vaihto-oppilasta omaan perheeseen (joka oli mun vanhemmille tärkeä vaikuttaja). Hain myöhemmin muutaman kömmähdyksen ja väärinymmärryksen jälkeen myös INTOlle, mutta lopulta asiat saatiin selvitettyä ja päätin pitäytyä alkuperäisessä järjestössäni.
Se ensimmäinen hakuvaihe ei ollut erityisen hankala. Netissä kysyttiin yleisiä kysymyksiä siitä minne haluaa ja miksi, järjestölle piti lähettää kouluarvosanat sekä englanninopettajan täyttämä arviointilomake omasta kielitaidosta. Tein hakemukseni toukokuun puolivälin paikkeilla ja haastattelu sovittiin kesäkuun alkuun. Stressasin sitä etukäteen tosi paljon, mutta ihan turhaan.
Haastattelu tapahtui haastattelijan kotona. Kyseessä oli nuori nainen, joka oli itse ollut vaihdossa joitakin vuosia sitten. Haastattelu käytiin englanniksi, mutta heti aluksi tehtiin selväksi, että kyseessä ei ole mikään kielikoe; jos jotain kysymystä ei ymmärrä, voi pyytää selvennystä tai omia vastauksiaan täydentää myös suomeksi. Kysymyksillä selvitettiin mitä harrastan, mikä on asenteeni koulunkäyntiin, olenko matkustellut, millainen on minulle normaali päivä ja miten selviydyn ongelma- tai muuten uusissa ja erilaisissa tilanteissa. Jos jollain teistä on vaihtohaastattelu edessä, kannattaa valmistautua ainakin selittämään miksi haluat vaihtoon ja miksi juuri tähän kyseiseen maahan.
Haastattelu kesti puolisentoista tuntia, jonka päätteeksi jo minulle sanottiin että vaikuttaa hyvältä.
Muutama viikko tästä eteenpäin tuli sähköpostilla ilmoitus siitä, että minut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi!
Sitten alkoikin koko hakuprosessin raastavin osuus, nimittäin hakupaketin täyttäminen. Sain tunnukset nettipalveluun, jonne piti täyttää monen monta sivua tietoja itsestäni, luonteestani, terveydestäni, allergioistani, koulumenestyksestäni jne, jotka sitten lähetettäisiin Britteihin ja joiden avulla minulle etsittäisiin paras mahdollinen host perhe. Palautusaikaa oli lokakuuhun loppuun asti ja koska itselläni on tapana jättää kaikki viimetippaan, lähetin tietoni muutaman tunnin seuraavan kuun puolella (hups). Sen jälkeen ei ollutkaan muuta tehtävissä kuin odotettava. Monta kuukautta.
Seuraava isompi juttu tapahtui maaliskuussa. Brightonilainen koulu Newman College oli kiinnostunut minusta, mutta halusi haastatella minut ja tarkistaa, että enkuntaitoni ovat riittävät. Haastattelu järjestettiin Skypen kautta 18.3, ja sekin hoitui paljon helpommin kuin aluksi pelkäsin, Keskusteltiin enimmäkseen siitä, mitä aineita haluaisin Englannissa opiskella ja mitä olen jo täällä opiskellut. Mies kehui Brightonia paikkana ja haastattelun lopulla sanoi olevansa erittäin vakuuttunut sekä kielitaidostani että tähänastisesta koulumenestyksestäni. Sain kysyttyä koulun katolilaisuudesta sekä sen vaikutuksesta koulun arkeen ja Mr. C vakuutteli, että tulisin pärjäämään mainiosti, sillä lukioikäisillä uskonto toimii vain taustavaikuttajana.
Pitkin kevättä olin kyseiseen opettajaan välillä yhteydessä sähköpostitse ja sain valita itselleni mieluiset oppiaineet. Laajasta valikoimasta piti valita 4, joista eniten kiinnostivat psychology, sociology, economics ja media studies. Koulupaikka oli mitä ilmeisimmin hoidettu ja varma, mutta virallisia sijoitustietoja sainkin odotella STS:n puolelta pidemmän aikaa.
Vapun jälkeen järjestettiin Helsingin Suomen linnassa vaihtokoulutusviikonloppu. Edellisenä viikonloppuna siellä oli kokoontunut kaikki jenkkivaihtarit, meitä muita oli 20-30, aina Espanjasta ja Ranskasta Australiaan ja Japaniinkin lähteviä. Vanhemmille oli oma koulutustilaisuus aamulla, me nuoret saavuttiin paikalle vasta myöhemmin. Enimmäkseen istuttiin hiljaa nätisti kuuntelemassa koulutusta ja katselemassa powerpoint-esityksiä, mutta tylsää ei silti päässyt tulemaan. Vaikka monet asioista olivatkin osittain itsestäänselvyyksiä, kuuli siellä myös paljon hyödyllistä tietoa uuteen maahan sopeutumisesta sekä järjestön aikuisilta työntekijöiltä, että vanhoilta vaihtareilta. Vapaa-aikaakin tietysti oli, ja päästiin tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin ikätovereihin, joskaan mitään syvällisiä ystävyyssuhteita ei meillä lyhyen kaksipäiväisen koulutuksen aikana ehtinyt syntymään. Kaiken uuden tiedon lisäks saatiin tietysti myös STS paidat ja reput.
Helsingin viikonlopun jälkeen seurasi taas odottelua ja odottelua kunnes vihdoin heinäkuun alussa sain ne kauan odottamani isäntäperhetiedot! Kuten jo viimepostauksessa mainitsin, tuleva perheeni koostuu vanhemmista ja 24-vuotiaasta host-siskosta. Kadun päästä löytyy bussiasema, ranta on ihan lähellä ja perheellä on ollut jo 6 vuotta peräkkäin vaihto-oppilas jostain päin maailmaa. Talo on neljän makuuhuoneen paritalo, eli oikein hyvän kokoinenkin. Lemmikkieläimiä ei perheessä ole, joka on oikein hyvä asia omien allergioideni kannalta.
Olen ollut yhteydessä myös aluevalvojaani, joka toivotti minut jo lämpimästi tervetulleeksi ja lupasi järjestää alueen muiden vaihtareiden kanssa tapaamisen kun saavun. Olen meilaillut myös Tanskalaiseen vaihtarin kanssa, joka oli samassa perheessä viimevuonna. Hän vakuutti, että tuleva perheeni on hyvä ja mukava ja tulen varmasti heidän kanssaan toimeen. Itse en ole vielä saanut keneltäkään perheenjäseneltä vastausta sähköposteihini, mutta onhan tässä vielä aikaa odotella (ja stressata).
Nyt näille viimeisille kolmelle viikollekin riittää kyllä tekemistä! Tänään juur tein Kelaan ja ulkoministeriöön ilmoituksen ulkomaille muutosta, pakkaamista en ole uskaltanut aloittaakkaan ja tuliaisetkin on vielä hankkimatta. Lisäksi sain koulultani Englannista ison nivaskan papereita, joista löytyi jokaiseen aineeseen tehtäviä! Saattaa aiheuttaa pienoisia vaikeuksia kirjoittaa Englannin taloudesta kun en tiedä Suomenkaan tilanteesta mitään, raapustaa essee jostain psykologian teoriasta, pohtia miten koulumenestykseen vaikuttaa se, missä päin Englantia asuu, ja lisäks mun pitää myös valmistautua pitämään puhe heti ensimmäisellä median tunnilla!! Apua.
Muttamutta, siinä oli varmaan kaikkein tärkeimmät asiat selitettynä,
'till next time!
-N
No comments:
Post a Comment