Kohta kaks viikkoo Englannissa takana, mut tuntuu et olisin ollu täällä jo paljon kauemmin. Tänne sopeutuminen on ollu yllättävän rankkaa, mutta samalla myös helpompaa kun luulin. Koko ajan täytyy tehdä aivotyötä kun pitää yrittää ymmärtää ja puhua vierasta kieltä, eikä kenellekkän voi puhua suomea. Enkun lisäks ympärillä kuuluu paljon erityisesti ruotsia ja välillä tulee mietittyä, et olisko siellä lukion ruotsintunneilla sittenkin pitäny kuunnella vähän paremmin... Oon meinannu jäädä väärällä puolella tietä kulkevan auton alle useemmin kun kehtaan myöntää, tapellu ovien kans jotka jostain syystä aukee aina väärään suuntaan ja joutunu tottuun 4min suihkuihin. Ihmiset joita et ees tunne saattaa kutsua sua 'sweetie' tai 'love', ja ihmiset saattaa hypätä bussissa ihan tosta vaan sun keskusteluun mukaan. Koko ajan tapahtuu jotain, kaikki on vielä vähän outoo ja ihan yksinkertainenkin kanssakäyminen vaatii ylimäärästä aivotyötä, joten oon usein jo ilta ysiltä ihan valmiina nukkuun. Porukka täällä tuntuu olevan hiukan eri henkistä kun minä, mut oon onnistunu löytään jo ainakin muutaman kaverin joitten kans tykkään hengata. Kaikki on kuitenkin niin mukavia ja mun valitsemat aineet kiinnostavia, et pitkästä aikaa oikeesti tykkään lähtee kouluun, jopa 6:20 herätyksistä huolimatta! Terkkuja teille Suomeen, mä viihdyn täällä (:
(ps. jos kiinnostaa seurata mua instassa niin @itsmeninaxx)
No comments:
Post a Comment