Hi y'all!
Ensimmäinen viikko Englannissa alkaa pikkuhiljaa olla takana. Koitan pitää nää postaukseni kohtuullisissa mitoissa, eli jätän koulun ihan eri postaukseen. Perus oppitunnit muutenkin alkaa vasta maanantaina, joten osaan ensviikon puolella kertoo siitä vähän enempi (::
Ensimmäinen viikko on ollu aika helppoo. Meillä ei Zaran kans oo täällä kotona muita velvollisuuksia kun kattaa/siivota pöytä päivällisellä ja pitää oma huoneemme järjestyksessä. Tällä viikolla mum on antanu meijän vaan enempi olla ja sopeutua, mut ensviikolla ollaan kuulemma kunnolla "perheen jäseniä" ja saadaan alkaa opetella astioitten paikkoja ja kattaa pöytää joka ilta :D
Anyhow, tää talo on erittäin perus Brittiläinen paritalo. Suomalaisena oon tottunu hiukan korkeempaan sisälämpötilaan, mutta vielä tää on ollu ihan ok.
(mun ikkuna on vasemman puoleinen yläkerrassa)
(maisema huoneeni ikkunasta kadulle)
Meillä on molemmilla melko samanlaiset huoneet, Zaran on hiukan isompi kun mun, mutta mulla on enemmän säilytystilaa ja muutenkin otin mieluummin huoneen yläkerrasta. Verrattuna siihen mihin oon kotona tottunu, täähän on kooltaan ennemmin pieni komero kun makuuhuone, mutta ainakin vielä nyt kun tavaroita on vaan se yks matkalaukullinen, tänne mahtuu ihan hyvin. Mun huone on kotona aina tosi sekanen ja olinkin huolissani, et miten saan tän pidettyä järjestyksessä, mutta nyt oon todennu et jos aijon mahtua elään tässä huoneessa, tavaroitten on PAKKO olla jossain muualla kun lattialla :D
Saadaan vapaasti olla sohvilla, kattella telkkaria, käydä hakemassa ruokaa keittiöstä jos halutaan... Vielä tuntuu kuitenkin aika mahdottomalta et tää oikeeshi tuntuis ihan kodilta jossain vaiheessa. Kaikki on tosi mukavia ja kaikki on hyvin, mutta tottakai nyt vasta viikon täällä asuneena tuntuu et oon vaan kylässä ja lähtisin kotiin pian...
Hieman ongelmia tuottaa se, että meitä asuu täällä 5 ihmistä ja meillä on vaan yks vessa. Me ei saada käydä aamulla suihkussa, koska meitä on niin monta jotka valmistautuu lähteen jonnekkin, että vessaan ei voi lukittautua pitkäks aikaa.
Suihkun seinältä löytyy tiimalasi. Täällä on kuulemma lämmin vesi sen verran kallista, että meillä on huimat 4 minuuttia aikaa käydä suihkussa ::D Mut täällä on usein kyllä niin kylmä, että ite en ainakaan ees viihtyis siellä yhtään sen kauempaa...
Ekana päivänä ajeltiin mumin kans hiukan lähialueita, hankittiin mulle ja Zaralle Englantilaiset SIM-kortit (mun pitäis maksaa netistäni erikseen, eli koitan vaan etsiä avoimia wifi-yhteyksiä kaikkialta minne menen. En tiiä miten tuun pärjään koko vuoden pääsemättä nettiin aina kun haluan...), toisena päivänä suunnistettiin muiden vaihtareitten ja aluevalvojan kans kahville, sit ollaan Zaran kans muuten vaan pyöritty Brightonin keskustassa, ostettiin Shampoot ja hoitoaineet yms. putelit mitä ei kotoo raahattu mukana, ja tietysti poikettiin myös Primarkissa.
Ekasta päivästä lähtien ollaan puhuttu et lähettäis lenkille kiertään ihan nää lähialueet, mutta vieläkään ei olla saatu aikaseks. Bussilla ollaan opittu kulkeen ja tunnetaan Brightonin keskusta ja rantakatu nyt paremmin kun Shoreham ja nää lähimmät kadut ja kaupat.
Mä oon nyt koittanut hillitä shoppailuhaluani ainakin näin aluks. Oon täällä kuitenkin vielä 10kuukautta, kaikkee ei tarvii ostaa heti ekana päivänä. Jotain on tietysti tullut Brightonin-reissuilta kerättyä mukaan...
(täällä on Minion-krääsää kaikkialla ja sorruimme tähän...)
❤❤❤
Primarkista löytyi Potter-vaatteita ja jos tunnette mua yhtään, ette varmaan ylläty kun myönnän, että itsehillintäni oli aika kovalla koetuksella siinä puodissa. Tää pyjama on kyllä ihanin mukavin pehmein asia jonka oon koskaan omistanu, enkä aijo tulla tästä enää koskaan pois. Elämänlaatuni nousi merkittävästi kun sain Harry Potter pyjaman. Miten oon muka tullut 17 vuotta toimeen ilman tätä??
Oon kyl oikeesti niin tyytyväinen et samassa perheessä on toinenkin vaihtari. Ehkä tilanne olis vähän eri, jos näillä olis mun ikäsiä lapsia jo valmiiks, mutta kun nuorin Victoriakin on 24, olisin aika paljon yksinäisempi ilman Zaraa. Oon voinu sen kans selvittää bussit ja suunnistaa ympäri Brightonia, vietetään joka ilta monta tuntia jomman kumman huoneessa puhumassa henkeviä ja mä oon tietysti viihdyttäny Zaraa ruotsin taidoillani. Suomessa ja Ruotsissa on kaikki niin samanlaista, et ihmetellään molemmat aina samoja asioita täällä. Me nauretaan samoille jutuille eikä aina ymmärretä paikallisten huumoria. Viihtyisin täällä varmaan paljon huonommin ilman uutta Ruotsalaista pikkusiskooni (8
Nyt koitan edes hetken keskittyä läksyihini, bye y'all!
-Nina
No comments:
Post a Comment